Just det intresse som ägnas konstnärens privatliv önskar han att man ägnade hans konst.
Juuri sitä mielenkiintoa, joka kohdistuu taiteilijan yksityiselämään, hän toivoo työlleen.
Självförtroendet och självkritiken hindra oss at flyga lågt eller högt.
Itseluottamus ja itsekritiikki estävät meitä lentämästä liian matalalla tai liian korkealla.
I livet, liksom på tävlingsbanan, orkar man längre, om man löper långsammare.
Elämässä, samoin kuin kilparadalla, jaksaa kauemmaksi, jos juoksee hitaammin.
Endast då är människan alltid “olycklig” när hon ännu aldrig varit olycklig.
Vain silloin on ihminen aina ”onneton”, kun hän ei vielä koskaan ole ollut onneton.
Den som alltid har brått, kommer försent till livet.
Elämästä myöhästyy se, jolla on aina kiire.
Anspråklösheten presenterar icke sig själv.
Vaatimattomuus ei esittele itseään.
En klok man anser sig ej vara så mycket klokare än kvinnan som en enfaldig man tror sig vara.
Viisas mies ei pidä itseään niin paljon naista viisaampana kuin typerä.
Den ene söker sanningen för dess egen skull, den andre för sin egen skull.
Toinen etsii totuutta sen itsensä vuoksi, toinen oman itsensä vuoksi.
Människorna upptäcka hellre brister i något gott, än förtjänster i något dåligt.
Ihmiset löytävät mieluummin vajavaisuutta hyvässä kuin ansiokkuutta kehnossa.
En människas ord uppenbara vad hon ville vara, hennes gärningar vad hon är.
Ihmisen puheet paljastavat meille, mitä hän tahtoisi olla, ihmisen teot, mitä hän on.
Aforismerna är från Kerttu Wannes bok Demaskering (Hugo Gebers Förlag, Stockholm, 1945). Översättning från finska av Esther Hjelt-Cajanus. Finska originalutgåvan heter Ilman naamiota (1943).
