Eero Suvilehto - á islensku

Sá er siðast hlær, varla hlær.

Joka viimeksi nauraa, tuskin nauraa.


Grimmur er markaðurinn, selur einnig snöru um eigin háls.

Kovat markkinat, kun myydään köyttä omaankin kaulaan.


Væru rithöfundarútar bannaðir, yrdi veröldin ekki gáðari, aðeins þurrari.

Jos juopot kirjailijat kielletään, maailma ei tulisi raittiimmaksi, vaan kuivemmaksi.


Er ég undarlegur fugl? Ég flýg ósköp venjulega.

Minäkö outo lintu? Lennän ihan tavallisesti.


Á geðsjúkum tímum telst ofsónarbrjálæði til borgarelegra dygða.

Hulluina aikoina vainoharhaisuus lasketaan kansalaishyveeksi.


Goðsögning um einstaklinginn heldur hjördinni saman.

Myytti yksilöstä pitää lauman läjässä.


Minnkar fátæktin, þegar hungraðir horast?

Väheneekö köyhyys, kun nälkäiset laihtuvat?


Föðurlandið lokar landamærum sínum. Módir Jörð stendur öllum opin.

Isänmaa vahtii rajojaan. Äiti Maa on auki kaikille.


Snyrtimmeni, en það er valdalykt af honum.

Siisti mies, mutta haisee vallalle.

Hann hafði rangt fyrir sér á réttum tíma. Hann komst í ríkisstjórn.

Oli väärässä oikeaan aikaan ja pääsi eduskuntaan.


Orðin recur á pappírnum, flóttamenn upp að ströndinni.

Sanat ajautuivat paperille, pakolaisina rantaan.


Þú komst í kjól, myndhverfing, handan ydir skynsemina.

Tulit hameessa, metafora, ymmärryksen tuolta puolen.


Translated by Eyvindur P. Eiríksson. Published in Morgunblaðið, 13.2.1999.